sunnuntai 7. tammikuuta 2018

"Saanko tulla sinun viereen istumaan?"

Saanko tulla sinun viereen istumaan? kysyi minulta lievästi kehitysvammainen nainen ystävällisesti hymyillen tänään Hartolan kirkossa.
     Sydämessäni läikähti.
     Tällainen on vieraanvarainen kirkko. Tällainen on hyväksyvä kirkko. Tällaiseen kirkkoon haluan kuulua ja sen viestiä viedä eteenpäin. Tällaista kirkkoa haluan olla edelleen rakentamassa.

*Autuas se kansa, jonka Jumala Herra on. (Ps. 33:12)
     Hartolassa kirkko sitä kiertävine hautausmaineen on todella keskellä kylää: heti kadun toisella puolella ovat arjen tärkeät kaupat, pankki ja kioski. Edes mikään puistoalue ei erota seurakuntaa muusta elämästä. (Toivakassa vastaava tilanne syntyisi, jos kirkon löytäisi Perälän aulasta!) Ei siis mikään ihme, että minut, toisesta kunnasta, toisesta maakunnasta ja toisesta hiippakunnasta tullut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi.


*Sinun tykösi, Herra, minä ylennän sieluni. (Ps. 25:1)
     Tänään, kasteen lahjan sunnuntain perhemessussa Hartolassa erityisesti kutsuttuina olivat kaikki viime vuonna kastetut. Oli suuri ilo olla osallisena näiden pienten juhlapäivässä.


*Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla. (Ps. 84:11)
     Kirkonkellojen kutsun oli kuullut moni. Kirkossa oli kaiken ikäisiä: vauvoja, isompia lapsia, nuoria aikuisia, työikäisiä, vanhuksia. Kirkossa oli ainakin yksi maahanmuuttaja ja pari kehitysvammaista, oli yksin tulleita, pariskuntia ja perheitä. Tänään koolla ollut seurakunta vaikuttikin olevan hyvin kattava läpileikkaus kunnan asukkaista. 

---
*Raamatunlauseet ovat Hartolan kirkon parvien reunatekstit. Vuoden 1933 suomennos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti