Tukea nimikkoläheteille

Kun olin lapsi, isä antoi aina kirkkopäivinä siskolleni ja minulle pienen rahan kolehtihaaviin laitettavaksi. Ehkä noista ajoista on periytynyt mielikuva siitä, että kolehtihaaviin kuuluu laittaa kolikoita.
     Aika hullua.
     Eihän missään sanota, että kolehdin pitää olla nimenomaan kolikoita. Eikä missään ole kerrottu sitä, mikä on oikea kolehdin määrä. Kolehtihan on lahja. Kolehdissa pidämme huolta lähimmäisestämme, annamme lahjaksi sitä, mitä olemme itse lahjaksi Jumalalta saaneet, jaamme Jumalan hyvää toisillemme. Eikä lahjalla ole määriteltyä hintaa. Meillä on lupa antaa juuri sen verran kuin itse kullekin meistä on mahdollista.
     Tämä pyhä oli Jeesuksen lähettiläiden pyhä, ja tänä pyhänä kannoimme kolehdin oman seurakuntamme nimikkolähettien, Eilan ja Samuelin, työn tukemiseksi. Lahjamme kautta kerroimme, että tahdomme tukea heidän työtään. Tahdomme tehdä työtä heidän rinnallaan. Tahdomme olla viemässä riemuviestiä Jumalan armosta. Tahdomme olla lenkkeinä psalmirunoilijan ylistäen kuvaamassa ketjussa:
     Herra, sinua ylistäkööt kaikki luotusi,
     uskolliset palvelijasi kiittäkööt sinua!
     Julistakoot he valtakuntasi kunniaa,
     kertokoot mahtavista teoistasi.
     Saattakoot he ihmisten tietoon Herran väkevät teot
     ja hänen valtakuntansa mahdin ja loiston.
     (Ps. 145:10-12)