sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Äidin rukous

Piia Perkkiön runo Äidin rukous kuvaa äidin ajatuksia, mutta samalla se antaa sanat kirkko-äidille.

     Siunaa ja varjele heitä, jotka annoit minulle Jumala.
     Auta minua hyväksymään eron kipu, kun heidän on aika lähteä luotani jatkamaan elämäänsä muualla, etsimään tietänsä ja tehtäväänsä.
     Auta minua muistamaan, etten muutu tarpeettomaksi vaikka minun täytyy astua sivuun.

Voi olla, että joskus seurakuntalaisen on otettava etäisyyttä, jotta voisi uudestaan nähdä kirkon merkityksen. Erot voivat auttaa myös kirkkoa kasvamaan. Jokainen ero on viesti, joka on syytä ottaa vakavasti. Elävä kirkko ei pysähdy paikalleen, vaan kuuntelee ja kuulee ja sillä tavoin osoittaa olevansa tarpeellinen. Se osaa ottaa vastaan ne, jotka tulevat takaisin.

     Auta minua kestämään se, etten voi suojella heitä kärsimykseltä, en voi estää heitä haavoittumasta.
     Anna minun olla paikalla, kun he tarvitsevat auttajaa, kuuntelijaa, ymmärtäjää.
     Ja anna minulle viisautta ja sävyisyyttä ottaa vastaan apua heiltä, kun on sen aika.

Kirkkoon kuuluminen ei poista kärsimyksiä, mutta se voi auttaa käsittelemään niitä ja pääsemään niiden yli. Yksittäinen seurakuntalainen voi auttaa kirkkoa kasvamaan ympäröivässä maailmassa. Pieni teko voi muuttaa paljon, jos siihen annetaan mahdollisuus.

     Auta meitä antamaan toisillemme anteeksi virheet ja vääryydet, joihin olemme syyllistyneet.

Keskusteluyhteys seurakuntalaisten kesken ja eri kirkkojen välillä on paras tae siitä, että viesti liikkuu ja tavoittaa yhä uusia ihmisiä. Virheitä sattuu, mutta virheiden ei pidä antaa kasvaa muureiksi. Isoin virhe on, jos virhettä ei tunnusta, pyydä anteeksi ja anna anteeksi.

     Sinun armosi varassa elämme, me äidit ja äidittömät, lapset ja lapsettomat, siunaa ja varjele kaikkia meitä, Jumala, sinä kaikkien luoja ja holhooja.

Aamen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti